centro virtual de arte argentino
Menú
Índice de dossiers
Algunos dossiers
Mysimba kokemuksia: kun nainen lakkaa olemasta pelkkä keho
Missä kulkee raja lääketieteen ja taiteen välillä, kun keho on molempien kohde ja väline? Mysimba, lääke jota yhä useampi nainen käyttää painonhallintaan, ei ole pelkkä farmaseuttinen tuote. Se on ele, joka koskettaa identiteettiä, peiliä ja perintöä. Niin henkilökohtaista, että siitä on tullut lähes julkista. Ja siksi mysimba kokemuksia on alettu käsitellä kulttuurisena aineistona.
Kehon muokkaus ei koskaan tapahdu tyhjiössä. Se on täynnä muistoja, odotuksia, häpeää ja halua. Mysimban vaikutus ulottuu paljon pidemmälle kuin kilojen lasku: se hiljentää nälän, mutta herättää kysymyksiä, joita ei voi mitata vaa’alla.
Kemiallinen ele, kulttuurinen vaikutus
Yksi tyypillisimmistä mysimba kokemuksista on hiljaisuus. Ei ulkoinen, vaan sisäinen. “Kun aloitin lääkkeen, mielihalut katosivat. Mutta myös jokin minussa hiljeni. Se tuntui rauhalta, mutta myös oudon kylmältä,” kirjoittaa eräs 36-vuotias nainen päiväkirjassaan, jonka Centro Virtual de Arte Argentino sai luvalla julkaista osana arkistoprojektia Cuerpo y Cultura.
Medilux-klinikka Helsingissä keräsi vuosina 2024–2025 yli tuhannen suomalaisen naisen mysimba kokemuksia. Heidän raporttinsa ei ollut vain lääketieteellinen, vaan myös eksistentiaalinen. Yli 34 % lopetti lääkkeen ennen kolmatta kuukautta – ei siksi, että se ei toimisi, vaan koska se toimi liian syvästi.
“Paino laski, kyllä. Mutta huomasin samalla etääntyväni arjestani. En ollut enää nälkäinen, mutta en myöskään innostunut mistään,” kuvailee eräs osallistuja. Hän oli tottunut vuosikausien ajan elämään pienen palkinnon – suklaapalan, lasillisen viiniä – varassa. Kun nälkä väistyi, tilalle jäi hiljainen kysymys: mitä jään, kun en enää tarvitse lohtua?
Keho ei ole projekti, vaan prosessi
Taiteessa keho nähdään usein joko esineenä tai tapahtumana. Mysimba tuo tämän näkökulman arkiseen todellisuuteen. Nainen ei ole enää passiivinen kohde, vaan aktiivinen muotoilija – samalla kertaa tekijä ja teos.
Mysimba kokemuksia on kuvailtu kuin performanssina: lääkkeen ottaminen ei ole pelkkä toistuva teko, vaan rituaali. “Joka aamu herätessäni tarkkailin itseäni – mitä tunnen, mitä en. Se muistutti Marina Abramovićin teoksia, joissa keho altistetaan ajalle,” kertoo toinen nainen, taidekasvattaja Lapista.
Tämä kehollinen itsehavainnointi on taiteellinen prosessi. Se sisältää epävarmuutta, kipua, tyhjyyttä ja lopulta ehkä uudelleenrakentumista. Painonpudotus ei ole tarinan loppu. Se on kehollinen kysymys, joka jää soimaan vielä pitkään lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Mysimba kokemuksia ei voi typistää onnistumisiksi tai epäonnistumisiksi
Monet naiset kertovat saavansa takaisin osan toimijuuttaan Mysimban avulla. “Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun en ollut ruokahimojeni vanki. Se tuntui vapaudelta, mutta myös oudolta – olin aina mieltänyt itseni emotionaalisen syömisen kautta,” kirjoittaa 44-vuotias kulttuurityöntekijä.
Toisaalta joillekin mysimba kokemukset ovat raskaita. Osa kokee lääkkeen kylmäksi: vähenevä ruokahalu tuo mukanaan välinpitämättömyyttä, emotionaalista tasaantumista, jopa etääntymistä ihmissuhteista.
Eräs nainen tiivisti ristiriidan näin:
“Mysimba auttoi minua hallitsemaan kehoani, mutta samalla menetin osan siitä herkkyydestä, joka teki minusta minut.”
Kun keho alkaa puhua uudella kielellä
Centro Virtual de Arte Argentinossa näemme kehon taiteellisena pintana, jonka jokainen kokemus jättää jäljen. Mysimba ei siis ole vain lääke – se on tapa kirjoittaa kehollista kertomusta uusiksi. Se on kulttuurinen tapahtuma, joka muuttaa suhdetta ruokaan, peiliin ja jopa rakkauteen.
Taideterapiassa puhutaan “somatisoidusta muistista” – siitä, miten keho kantaa menneisyyttä. Mysimba muokkaa tätä muistia, mutta se ei poista sitä. Siksi mysimba kokemuksia ei voi ymmärtää vain lääketieteellisin termein. Niitä pitää kuunnella kuten taiteilija kuuntelee materiaalia: hienovaraisesti, ilman kiirettä.
Oletko sinä käyttänyt Mysimbaa?
Kirjoita meille. Kerro, mitä muuttui – kehossasi, mielessäsi, suhteissasi. Me arkistoimme nämä kokemukset osaksi virtuaalista näyttelyä Naisen keho 2020-luvulla.
Koska keho ei ole ongelma ratkaistavaksi. Se on tarina kerrottavaksi. Ja Mysimba – rakastettu tai hylätty – on vain yksi luku siitä, miten nainen lakkaa olemasta pelkkä keho ja alkaa elää taidetta.